Huhuu... onko siellä ketään?

Täällä taas pitkästä aikaa. Joku tovi oli vierähtänyt edellisestä jutusta.
On tässä kaikkea ehtinyt tapahtua - aika surullistakin. Nessa, jonka tassutustavan mukaan blogi sai nimensä, siirtyi vehreämmille maille syksyllä 2016. Se aika kova pala. Nessa oli ensimmäinen koira, joka oli ollut meillä 7-viikkoisesta pennusta asti.

Nessan viimeinen talvi

Onneksi silloin syksyllä Nemo tuli paikkaamaan Nessan arvovaltaista paikkaa. Valitettavasti jouduimme saattelemaan Nemon viimeiselle reissulle nyt syksyllä 2017. On tässä vähän tuntunut siltä, että tämä on vaan pelkkää saattohoitoa. Ja vähän siltäkin, että jokin aikakausi päättyi.

Nemo nautti aina lämmöstä

Mutta jos on surua, niin on sitä ollut pieniä ilon pisaroitakin. Marraskuun lopulla Maj sai pentuja (Dexter on niiden isä). Ja kaikki neljä palleroa ilahduttavat vieläkin meitä.

Pennut harjoittelivat istumaan. Neljää on aika vaikea kouluttaa.